Vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin

Toisin kuin muut sivustomme tekstit, jotka ovat pääasiassa käännöksiä ABR-ammattilaisten laatimista teksteistä, tämä osio on meidän vanhempien itse laatima. Me ABR-kuntoutusta jo pidempään tehneet vanhemmat vastaamme tässä usein esiin nousseisiin kysymyksiin, sen mukaan, miten olemme itse asian ymmärtäneet ja omien lastemme kanssa kokeneet.

  1. Millaisia ABR-harjoitteet ovat ja mihin ne perustuvat?

  2. Tästä kuntoutusmuodosta ei taida olla apua meidän lapsellemme, koska hänellä ei ole todettu rakenteellista heikkoutta?

  3. Miksei ohjeita ABR-harjoitteiden tekemiseen jaeta videoina tai kirjallisina ohjeina kaikkien vanhempien saataville?

  4. Miksi vanhemmat joutuvat itse maksamaan ABR-kuntoutuksen?

  5. Miksi fysioterapeutit ja muut ammattilaiset Suomessa eivät tunne ABR-kuntoutusta?

  6. Olen lukenut nettisivujanne, mutta ABR-kuntoutuksen perusta on silti jäänyt minulle epäselväksi. Mihin tämä kuntoutusmuoto oikein perustuu?

  7. Kuinka kauan tätä kuntoutusta pitää tehdä ja kuinka monta tuntia päivässä siihen kuluu aikaa?

1. Millaisia ABR-harjoitteet ovat ja mihin ne perustuvat?

Tyypillisesti harjoitteet tehdään lapsen maatessa patjalla (tai hierontapöydällä). Pienen lapsen kanssa harjoitteita on mahdollista tehdä myös lapsen ollessa vanhemman sylissä tai istuessa tuettuna. Jokaisen harjoitteen tekemiseen on olemassa vaihtoehtoisia harjoitusasentoja, joten jokaiselle lapselle pitäisi löytyä mieluisa asento, jossa hän pystyy rentoutumaan harjoitteen ajan. Harjoitteen kestolle ei ole määritelty varsinaista aikarajaa, vaan ne tehdään lasta kuunnellen. Tavoitteeksi voisi kuitenkin määritellä esimerkiksi yhden harjoitteen osalta noin 20 min päivässä. Harjoitteen aikana lapsi voi esim. katsoa TV:tä, pelata tabletilla tai nukkua. Kun lapsi pysyttelee mahdollisimman paikallaan, vanhempi pystyy tuntemaan lapsen kehon reaktion harjoitteeseen ja pystyy paremmin optimoimaan harjoituksen vastaamaan kehon palautetta. Tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi harjoitteen rytmittämistä lapsen hengityksen tahtiin.


miika_1.jpg

miika_222.png

Harjoitteet tähtäävät lapsen kehon vahvistamiseen ja sen seurauksena tapahtuvaan liikkeiden eriytymiseen, spastisuuden vähentymiseen ja motoristen toimintojen kohentumiseen. Tämän saavuttamiseksi heikot ja eriytymättömät faskiarakenteet tarvitsevat mekaanista kuormitusta. Oikeanlainen kuormitus tuotetaan käsin painamalla ja rullaamalla. Harjoituksesta riippuen tuotettu paine, nopeus, rytmi, materiaalit ja tekniikat vaihtelevat.

Harjoitusvälineinä käytetään erilaisia palloja (ilmatäytteisiä, painopalloja, geelipalloja), pyyhkeitä tai muita tarkoitukseen soveltuvia materiaaleja. Varsinaisen harjoitusvälineen esim. pallon ja lapsen vartalon välissä käytetään harjoitteen tehon mahdollistavia välimateriaaleja (kuten pyyhkeitä).


miika_21.jpg


Tarkoin harkitun ja kuhunkin harjoitteeseen optimoidun välimateriaalin/välimateriaalien ansiosta harjoitteen vaikutus ei jää pinnalliseksi, vaan se saadaan ulottumaan kehon syvimpiin rakenteisiin asti. Välimateriaalien ja harjoitusvälineiden käyttö perustuu matematiikan ja biomekaniikan avulla tehtyihin tarkkoihin mallinnuksiin siitä, miten harjoituksella tuotettava paine etenee kehossa harjoituksen kohdealueelle ja saa siellä aikaan toivotunlaisen reaktion.

Harjoitteita tehdään kehon eri alueille riippuen lapsen yksilöllisestä tilanteesta. Suurin osa harjoitteista keskittyy kuitenkin keskivartalolle (rintaan/vatsaan/selkään/lantioon), koska keskivartalon rakenteiden vahvuus/heikkous vaikuttaa suuresti myös raajojen toimintaan. Näiden ohella tehdään myös tarkemmin kohdistettuja harjoitteita erikoistuneempiin, kuten esimerkiksi puheeseen vaikuttaviin kehon rakenteisiin.


miika_51.jpg


2. Tästä kuntoutusmuodosta ei taida olla apua
meidän lapsellemme, koska hänellä ei ole
todettu rakenteellista heikkoutta?


ABR näkökulman mukaan vastaus tähän kysymykseen on melko yksiselitteinen. Jos lapsella on ongelmia motorisessa suoriutumisessa, on rakenteellinen heikkous aina myös yksi siihen voimakkaasti vaikuttava osatekijä. Tämä pätee myös esimerkiksi hemiplegialapsilla, joiden oirekuva voi olla hyvin lievä. Toinen jalka ja käsi eivät toimi aivan normaalisti ja perinteisesti kaikki kuntoutukselliset toimenpiteet kohdistetaankin enemmän tai vähemmän suoraan raajoihin. On tavallista, että tullessaan ABR-arviointiin, vanhemmat kuulevat ja huomaavat ensimmäisen kerran lapselle tehtävien testien ansiosta, kuinka tällaisen hyvin lievästikin vammaisen lapsen selkärangan ja lantion liikkuvuudessa on rajoituksia, jotka vaikeuttavat lapsen liikkumista merkittävästi ja aiheuttavat ongelmia mm. tasapainon kanssa. ABR-harjoituksilla selkärankaan ja lantioon saadaan normaalimpaa liikettä, mikä heijastuu suoraan raajojen käytön ja tasapainon parantumisena. Luonnollisesti vaikeammin vammaisilla lapsilla näitä heikkouksia on vielä paljon enemmän eikä niihin pystytä vaikuttamaan perinteisillä kuntoutusmenetelmillä.

3. Miksei ohjeita ABR-harjoitteiden tekemiseen
jaeta videoina tai kirjallisina ohjeina
kaikkien vanhempien saataville?


Lapsen kotikuntoutusohjelma suunnitellaan aina yksilöllisesti lapsen tilanteen arvioinnin jälkeen. Kurssilla näitä lapselle määrättyjä harjoitteita opetellaan monella tavalla. Kirjallinen, suullinen ja näönvaraisesti havainnoitava opetus on vain osa kurssin sisältöä. Keskeinen anti kurssilla on kokemuksellinen oppiminen. ABR-ohjaaja tekee harjoitteet aina myös vanhemmille itselleen ja näin vanhemmat saavat itse kokemuksen siitä, miltä harjoitteiden kuuluu tuntua kehossa. Vanhemmat opettelevat harjoitteiden tekemistä toisilleen ja myös ABR-ohjaajalle. Näin he saavat myös ammattilaisen palautetta siitä, tuntuvatko heidän tekemänsä harjoitteet oikeanlaisilta. Tähän oikeanlaiseen tekniikkaan vaikuttavia osatekijöitä on useita: sekä vanhemman että lapsen optimaalinen harjoitusasento, käytetyn paineen voimakkuus, liikkeen nopeus ja oikeanlainen rytmi. Vaikka vanhemman tekniikka näyttäisikin ulkoapäin katseltuna oikealta ja jopa yksinkertaiselta, saattaa tekniikassa olla virheitä, jotka heikentävät harjoitteen ja sitä myötä koko kuntoutuksen vaikuttavuutta. Vasta näiden tärkeiden vaiheiden jälkeen vanhemmat opettelevat harjoitusohjelmaa lapsen kanssa.

4. Miksi vanhemmat joutuvat itse
maksamaan ABR-kuntoutuksen?

ABR-kuntoutus on jo hyväksytty julkisin varoin kustannettavaksi terapiaksi Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa. Tanskassa vanhemmat saavat lisäksi palkkaa jäädessään pois työelämästä kuntouttamaan omaa lastaan ABR-menetelmällä. ABR-kuntoutuksen tukiyhdistys työskentelee Suomessa sen eteen, jotta lähitulevaisuudessa myös Suomessa tämä kotikuntoutusmuoto olisi todellinen vaihtoehto ihan jokaiselle vammaisen lapsen perheelle. Nykyisellään perheet ovat Suomessa hyvin eriarvoisessa asemassa keskenään, koska kaikilla ei ole taloudellisia edellytyksiä maksaa itse kurssikustannuksia. Suomessa lasten neurologinen kuntoutus on perinteisesti ollut hyvin vahvasti ammattilaisten vastuulla ja usein kuulee sanottavan vanhemmille, että ”olkaa te vain vanhempia ja jättäkää kuntoutus ammattilaisten harteille.” Yhdistyksenä toivomme, että lapsiaan kuntouttavien vanhempien työ nähtäisiin vielä Suomessakin arvokkaana voimavarana ja vanhemmat tasavertaisina yhteistyökumppaneina ammattilaisten rinnalla toimimassa lapsen parhaaksi.


5. Miksi fysioterapeutit ja muut ammattilaiset
Suomessa eivät tunne ABR-kuntoutusta?

ABR-kuntoutus on kotikuntoutusmenetelmä. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntoutusta toteuttavat lapsen vanhemmat tai muut läheiset lapsen kotona. Koska kuntoutuksen toteutus edellyttää pitkäjänteisyyttä ja runsasta ajallista panostusta päivittäin, vanhemmat ovat käytännössä usein ainoat henkilöt lapsen elämässä, joilla on riittävästi aikaa ja motivaatiota lapsen kuntoutukseen tällä menetelmällä. ABR-kurssit onkin tästä syystä suunnattu vanhemmille eikä ammattilaisille. Yksittäisen ammattilaisen tietämys onkin toistaiseksi täysin riippuvainen siitä, missä määrin hän on kiinnostunut itsenäisesti perehtymään ABR:ään. Suomessa ammattilaiset ovat kyllä alkaneet lisääntyvästi kiinnostumaan myös faskiaperusteisten tekniikoiden hyödyntämisestä työssään, mutta ne eroavat usein kuitenkin hyvin paljon ABR-kuntoutuksen lähtökohdista.


6. Olen lukenut nettisivujanne, mutta ABR-kuntoutuksen perusta on silti jäänyt minulle epäselväksi. Mihin tämä kuntoutusmuoto oikein perustuu?


ABR-kuntoutuksen teoreettinen ja tutkimuksellinen perusta on monitieteinen ja monialainen. ABR-kuntoutus perustuu uusimpaan faskiatutkimukseen. Faskian eli kehon sidekudoksen merkitys ja tärkeys on alkanut paljastua vasta viimeisten reilun 10 vuoden aikana. Perinteisesti huomio ja kiinnostus CP-vammaisten lasten kuntoutuksessa ovat suuntautuneet aivoihin ja toisaalta luihin sekä lihaksiin. Lihasten spastisuutta vastaan on taisteltu esimerkiksi lihaksiin ruiskutettavilla Botox-injektioilla ja lonkkien luksoitumista on hoidettu kirurgisesti kajoamalla luurakenteisiin. Tämä perinteinen lähestymistapa on ollut hyvin oirekeskeinen.

ABR-kuntoutus lähestyy lasten kuntoutusta aivan toisesta näkökulmasta, terveyslähtöisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että huomio kohdistuu siihen, miten voimme vahvistaa ja rakentaa lapsen terveyttä. Tässä faskialla on suuri rooli, koska CP-vammaan ja muihin kehityshäiriöihin liittyy kehon sidekudosrakenteiden heikkous.

Yhtenä esimerkkinä voisi käyttää vaikka seuraavaa: Monesti kuulee sanottavan, että jos lapsi vain haluaa ja on motivoitunut, niin kyllä se pää sitten pysyy pystyssä. Lasta istutetaan asennossa, jossa hänellä on mahdollista jatkuvasti ”harjoitella päänkannatusta”. Tästä huolimatta pään hallinta pysyy usein heikolla tasolla. Pahimmillaan asiasta syytetään yksinomaan motivaatiota - lapsen motivaatio harjoitteluun ei ole riittävä, jotta tuloksia syntyisi.

ABR:n mukaan halulla ja motivaatiolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Joutuuko terve ihminen jatkuvasti haluamaan,  että pää pysyy pystyssä, jotta se ei retkahtaisi alas? Tekevätkö aivomme jatkuvasti aktiivisesti töitä sen eteen, että pää pysyy pystyssä? Tuskin. Kun heikkoja sidekudosrakenteita vahvistetaan, on pään ylipäätään fyysisesti mahdollista pysyä pystyssä. Kun pää on painava, mutta sen kannatteluun vaikuttavat kehon sidekudosrakenteet erittäin heikkoja, ei ole muuta mahdollista lopputulosta kuin se, minkä näemme pään roikkumisena. Aivotoiminnalla ei voi vaikuttaa sidekudosrakenteisiin ja myös lihakset tarvitsevat sidekudosrakenteiden tukea toimiakseen kunnolla. Toki kovalla motivaatiolla lapsi saattaa hetkeksi pystyä nostamaan päätään, mutta koska sillä ei ole tarvittavaa sidekudosrakenteista tulevaa tukea, ei lapsi pysty mitenkään ylläpitämään tätä asentoa - se on fyysisesti yksinkertaisesti mahdotonta. Kun sidekudosrakenteita vahvistetaan ABR-harjoitteiden avulla, parantuu päänkannatus spontaanisti tämän vahvistumisen seurauksena.

ABR-kuntoutus ei taistele yksittäisiä oireita vastaan vaan siinä ollaan kiinnostuneita lapsesta ja perheestä kokonaisuutena. ABR-kuntoutus tarkastelee lasta ja koko perhettä systeeminä, jossa myönteinen muutos yhdessä osassa systeemiä heijastuu positiivisina muutoksina myös laajemmalti tässä kokonaisuudessa. Lapsen kehon tasolla tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kaulan alueen vahvistuminen tuo mukanaan kohenemista pään hallintaan, puheen tuottamiseen ja toiminnalliseen näönkäyttöön. Perheen tasolla tämä voisi merkitä sitä, että lapsen hengityksen helpottuessa vanhempien huoli lapsesta vähenee ja vanhemmat kokevat voimaantumista kyetessään auttamaan omaa lastaan hyvin konkreettisella tavalla. Näin ollen lapsen kuntoutuminen vaikuttaa koko perheen voimavaroja lisäävästi.

7. Kuinka kauan tätä kuntoutusta pitää tehdä ja
kuinka monta tuntia päivässä siihen kuluu aikaa?

Vaikeasti vammaisten henkilöiden elämässä kuntoutus on osa arkea elämänkaaren kaikissa vaiheissa.

Perinteisten kuntoutusmuotojen avulla pystytään tietyn pisteen jälkeen vain ylläpitämään jo saavutettuja tuloksia ja taistelemaan iän myötä lisääntyviä ongelmia vastaan. ABR eroaa kuitenkin perinteisistä kuntoutusmuodoista siten, että harjoituksilla jatkuvasti ”rakennetaan kehoa uudelleen”, jotta sen olisi mahdollista toimia normaalimmin. Tämä ”rakennustyö” tapahtuu asteittain ja tuo jatkuvasti edistystä vammaisen henkilön tilaan. Siksi tehtyjen harjoitteiden antamia tuloksia seurataan säännöllisin väliajoin tapahtuvilla kursseilla ja kuntoutusohjelmaa päivitetään vastaamaan jo saavutettuja tuloksia.

On aivan perheestä itsestä kiinni kuinka pitkän aikaa he panostavat intensiiviseen kotikuntoutukseen. ABR tuo parannuksia kehon rakenteisiin niin kauan, kun sitä tehdään. Kotikuntoutuksen aloittaminen ja ylläpitäminen vaatii perheeltä luonnollisesti uudelleenjärjestelyjä arkeen. Huomionarvoista on kuitenkin, että vanhemmat yleensä kokevat myös elämänhallinnan tunteen lisääntyvän kotikuntoutuksen myötä, pystyessään itse vaikuttamaan aktiivisesti lapsensa elämänlaadun kohenemiseen. Tämä tukee vanhempien jaksamista kotikuntoutuksen pitkäjänteisessä toteuttamisessa.

Lievästi vammaisilla on saatu niin hyviä tuloksia, että muutaman vuoden säännöllisen työskentelyn jälkeen kuntoutus on voitu lopettaa lapsen kehon rakenteen kohentuessa niin, ettei se enää ole aiheuttanut ongelmia lapsen jokapäiväisessä elämässä.

Yleisemmin vanhemmat tekevät harjoitteita tunnista kahteen tuntiin päivässä. Tulokset ovat verrannollisia harjoitteiden tekemiseen käytettyyn aikaan ja tietenkin myös oikeaan harjoitustekniikkaan. Harjoitteita on mahdollista tehdä myös paljon enemmän, mikäli perheen voimavarat vain siihen riittävät. ABR-harjoitteet eivät rasita lasta ja niitä voikin tehdä ja jopa suositellaan tehtävän myös lapsen ollessa sairaana. Esim. keuhkoihin kohdistuvat harjoitteet auttavat vammaista lasta toipumaan nopeammin vaikkapa ikävästä flunssasta.