Stress shielding

ABR metodina, jolla voi ohittaa stress shielding -vaikutuksen

Viimeaikaisissa lääketieteellisissä tutkimuksissa on havaittu ilmiö, joka on nimetty Stress shielding -vaikutukseksi tai osteopeniaksi. Terveillä ihmisillä kuormitus tai rasitus välittyy jatkuvasti kehon läpi paineen ja jännityksen vaihteluina. Kehon viskoelastinen sidekudosjärjestelmä mahdollistaa näiden rasitusten välittymisen kehon kudosten läpi samoin tavoin kuin aalto etenee vedessä.

Kuitenkin joissakin patologissa tiloissa tai, jos kehossa on implantteja tai proteeseja, jotka on tehty kovista materiaaleista kuten metalli tai muovi, on näillä taipumus absorboida (imeä itseensä) koko rasitus/kuormitus, joka kohdistuu kyseiselle alueelle. Proteesia ympäröivät kudokset jäävät täten ilman kuormitusta ja ne alkavat haurastumaan.

Ensimmäiseksi tämä huomattiin lonkkaproteesileikkausten yhteydessä. Usein, kun lonkkaproteesi istutetaan muutoin terveeseen luukudokseen, tämä luuta kovempi materiaali absorboi itseensä kaiken kuormituksen, joka normaalisti jakautuisi koko reisiluun alueelle normaalin päivittäisen liikkumisen ja painonkannattelun seurauksena. Jos proteesia ympäröivä luukudos ei saa riittävästi kuormitusta, se alkaa imeytymään takaisin elimistöön ja luuntiheys alkaa heikentymään. Kun luukudoksesta tulee liian huokoinen, proteesi ei enää pysy paikallaan.

Tällaisissa tapauksissa implantti tai proteesi estää rasituksen tasaisen jakautumisen (stress shielding) - estäen luuta saamasta kuormitusta, joka olisi välttämätöntä, jotta luukudos pysyisi hyvässä kunnossa. Kun kuormitus ei enää tasaisesti kulje luukudoksen läpi, luu haurastuu.

Samanlaisia vaikutuksia on havaittu niveltulehduksesta kärsivillä potilailla, joilla kovettuneet ja kalsifioituneet nivelet eivät enää toimi kunnollisina hydraulisina kuormituksen välittäjinä ja luukudos haurastuu. Näiden negatiivisten esimerkkien ansiosta lääketieteessä on tultu tietoiseksi siitä, kuinka tärkeää jatkuva kuormitus on kudosten hyvinvoinnille.

Stress shielding -vaikutus pätee samalla tavalla potilaisiin, joilla on liikuntaelimistön häiriöitä. Henkilöillä, joilla on CP- tai samankaltainen vamma, on tyypillistä, että yhdestä lihasryhmästä tulee hyvin lyhyt ja vahva - mikä tyypillisesti luokitellaan spastisuudeksi. Näiden vastalihakset (suom. huom: koukistaja vs. ojentaja) puolestaan ovat ylipitkiä ja heikkoja. Kun tällainen lapsi laitetaan painonkannattelua vaativaan asentoon, lyhyet ja kireät lihakset estävät rasituksen kohdistumisen (stress shielding) ympäröiville heikoimmille kudoksille, nivelille ja lihaksille, jotka eivät siten saa tarvitsemaansa kuormitusta normaalilla tavalla.

Antaaksemme konkreettisen esimerkin liittyen käden toimintaan:
Kompressionaalisesta heikkoudesta kärsivällä CP-potilaalla on yleensä hyvin kireät ja tiiviit pektoraaliset lihasryhmät ja tiheät ja lyhentyneet epäkäslihaskerrokset (trapezius). Yritys laittaa lapsi painonkannattelua vaativaan asentoon, jossa hän nojaa kyynärpäihinsä tai käsiinsä johtaa väistämättä näiden kireiden lihasryhmien nopeaan reaktioon. Ne eivät ainoastaan reagoi ensimmäiseksi, jättäen heikommat lihasryhmät toimettomaksi, vaan ollessaan suhteellisesti liian tiheitä ja kompakteja, imevät kaiken painonkannattelusta tulevan kuormituksen itseensä.

Jos liikuntaelimistön häiriötä ei olisi, kuormitus jakautuisi tasaisesti lihasryhmien välillä ja lisäksi myös ympäröiviin faskiakudoksiin ja niveliin. Ylläkuvatunlaisissa tapauksissa nämä kireät, tiheät ja vahvat lihakset tulevat yhä kireämmiksi ja heikommat rakenteet, jotka kipeästi tarvitsisivat tätä kuormitusta jäävät ilman sitä Stress shielding -vaikutuksen takia.

Sama periaate pätee myös jalkoihin. Tapauksissa, joissa kompressionaalinen heikkous ja liikuntaelimistön epätasapaino on läsnä, painonkannatus jaloilla johtaa adductorlihasryhmien (lonkan lähentäjien) liialliseen kuormitukseen. Nämä lihasryhmät ovat kuitenkin jo lääketieteellisten toimenpiteiden kohteena nykyaikaisessa lääketieteessä, koska niitä pidetään syynä jalkojen spastisuuteen! Juuri tästä syystä seisomatelineillä, kipsauksilla ja ortooseilla on niin heikko vaikutus lonkkanivelen vahvistamisessa tai lonkkaluksaation ehkäisyssä.

Lapsella, jolla on kompressionaalista heikkoutta - joko vaikeaa tai keskivaikeaa - Stress shielding -vaikutus johtaa siihen, että sisäisiä pehmytkudoksia ei pystytä vahvistamaan normaalioloissa tai normaalin fysioterapian keinoin.

ABR-tekniikka - kaikissa muodoissaan - on suunniteltu menestyksellisesti ohittamaan tämä Stress shielding -vaikutus. Se kuinka tämä tavoite saavutetaan käytännössä, on kuvattu ABR tekniikka -osuudessa.

Alkuperäinen teksti englannin kielillä


Sisäinen hydrostaattinen paine >>>