Vääränlainen liike väärässä paikassa

Analysoidessa lievästi tai vaikeasti vammaisilla henkilöillä esiintyviä puutteita lihaksissa ja luustossa, paljastuu keskeisiä rakenteellisia puutteita verrattuna terveisiin henkilöihin. Kun liiketestejä tehdään henkilöille, joilla on rajoituksia liikuntaelimistön toiminnassa, on helppo huomata, että liikkeen keskipiste on siirtynyt normaalista paikastaan silloin, kun liikkeen tekee testattava henkilö itse, sekä myös silloin, kun liike tehdään testaajan avulla tai kokonaan testaajan toimesta. Liikettä tehtäessä huomaa, että kehon osat, jotka eivät normaalisti osallistu ko. liikkeeseen, ovatkin nyt liikkeessä mukana. ABR-terminologiassa tätä kutsutaan tilanteeksi, jossa tapahtuu "vääränlainen liike väärässä paikassa"
 

vaara_liike1.jpg

Mitä tämä sitten tarkoittaa?

Käytetään esimerkkinä tämän kuvaamiseen käden liikettä. Kun henkilö, jolla on liikuntaelimistön ongelmia - tai vaikka lapsi, jolla on kehityksellinen koordinaatiohäiriö - nostaa kätensä ylös tai käyttää käsiään/käsivarsiaan painonkannatteluun, voidaan nähdä, että lapaluu on hyvin epävakaa. Sen pitäisi olla tiivisti ankkuroituneena henkilön selkään, mutta pääseekin liikkumaan aluille, minne se ei normaalisti liiku. CP-lapsella sen saattaa nähdä:

  • Liikkuvan ylöspäin päätä kohti ja usein jopa niskan yli
  • Liukuvan selkärangan yli toiselle puolelle
  • Liukuvan sivulle kainalon alueelle

Ei ole vaikea kuvitella, että kaiken tämän normaalista poikkeavan liikkumisen vuoksi käsille ei ole tukea - jos niillä on tarkoitus nostaa tai kantaa jotakin tai tarvitaan hienomotorista suorityskykyä - ja varsinkaan, jos käsiä käytetään painonkannatteluun.

vaara_liike2.jpg

Kun terve henkilö tekee saman liikkeen, lapaluut

  • Pysyvät ankkuroituneina selkään
  • Liikkuvat käsien liikkuessa, mutta eivät siirry sivuun tai niskaan päin
  • Sijaitsevat aina toisen ja seitsemännen rintanikaman välisellä alueella
     

Kuvia terveistä henkilöistä

vaara_liike3.jpg

Jos kuitenkin laitamme lapsen, jonka lapaluut ovat epävakaat, painonkannattelua vaativaan asentoon kuten allaolevassa kuvassa, näemme, että epävakaat lapaluut eivät anna kyynärpäille mitään tukea painonkannattelua varten. Kun kuormitus tulee kyynärpään suunnasta, lapaluu yksinkertaisesti siirtyy lähemmäksi selkärankaa. Itse olkanivel, joka sekin on heikko, pettää alta ja lapsi kaatuu.

vaara_liike4.jpg

Jos tässä esimerkissä otettaisiin vielä huomioon solisluu, joka sekin on kiinnittynyt hartiarenkaaseen, huomaisimme, että myöskin lapaluun vahvat sidokset kehon etupuolelle solisluuhun antaisivat sille normaalisti tukea.

Kompressionaalisesta heikkoudesta johtuen solisluu on eri asennossa kuin terveellä henkilöllä. Se voi olla

  • uponneena ylimpiä kylkiluita kohti
  • ei ole vaakasuunnassa, vaan kääntyneenä niskaa kohti
  • vaikeusasteeltaan tason III - V lapsilla solisluun toinen pää erottuu selkäpuolella

Nostettaessa käsiä ylös lapaluiden pitäisi pysyä suunnilleen paikallaan mahdollistaen käsien vapaan liikkumisen, mutta ne kääntyvätkin sisäänpäin ja uppoavat vielä syvemmälle. Näillä lapsilla on tyypillisesti hyvin liikkumaton olkanivel. Tästä johtuen kaikki käden liikkeet lähtevät väärästä kohdasta, lapaluun ja solisluun tasolta.

Liikuntaelimistön ongelmista kärsivillä lapsilla, tällaisia "vääränlaisia liikkeitä väärissä paikoissa" havaitaan koko kehon aluella:

  • Niskan ja pään liittymäkohdassa
  • Selkärangassa
  • Ristiluun ja suoliluun yhtymäkohdassa (SI-nivel)
  • Lonkkanivelessä
  • Kaikissa raajojen nivelissä

Näitä rakenteellisia puutteita ei pystytä korjaamaan normaaleilla kuntouttavilla toimenpiteillä, jolloin ne estävät normaalin motoriikan kehittymisen.

ABR-metodi tunnistaa näiden häiriöiden taustalla olevat tekijät ja on suunniteltu tämän "vääränlainen liike väärässä paikassa" tilanteen korjaamiseen.

Alkuperäinen teksti englannin kielellä