Kompressionaalinen heikkous
ja painonkannattelu

Painonkannatteluun liittyvät elementit ovat aina aktiivisen liikkeen pohjana. Jos painonkannattelu staattisessa asennossa on mahdotonta, on itsestään selvää, että myös aktiivinen liike tuottaa hyvin rajallisia tuloksia.

Kuinka määrittelemme painonkannattelun?

Painonkannattelu määritellään kehon rakenteiden kykynä kantaa oma painonsa missä tahansa asennossa. Kuitenkin henkilöillä, joilla esiintyy kompressionaalista heikkoutta, jopa aivan peruspainonkannattelu on riittämätöntä tai jopa täysin mahdotonta.

Terveen lapsen karkeamotorinen kehitys lähtee horisontaalisesta asennosta - selin- tai vatsamakuuasennosta - ja päättyy seisoma-asentoon ja kävelyyn. Tämän jaksottaisen kehityksen aikana lapsi alkaa kannattamaan omaa painoaan ja vartalon kontaktipinta alustaan vähenee.

Tämä kehitys, jota määrittää pienenevä kontakti alustaan, on toisaalta kognitiivinen oppimisprosessi, mutta toisaalta tulosta sisäisen rakenteen kypsymisestä.

Valaistaksemme tätä kehitysprosessia olemme ottaneet mukaan kuvia Dr. Emmi Picklerin ja Anna Tardoksen kirjasta "Lasst mir Zeit" (suom. Anna minulle aikaa). Kirjassa on kuvattu terveiden lasten itsenäistä motorista kehitystä. Tulemme näkemään kuinka kontakti maahan vähenee, kun lapsi vähitellen nousee ylös.
 


Tässä kuvassa lapsi makaa selällään - laaja kontakti alustaan

 

khp01.gif


Kyynärnojassa kyljellään

khp02.gif


Vatsallaan

 

khp03.gif

 

 

 

 

 


Pyörähtää ympäri

                       khp04.gif


Konttaaminen

khp05.gif


Karhunkävely

 

khp06.gif


Seisominen

khp07.gif


Alla olevassa kuvassa lapsi jo lähes nostaa itsensä irti alustasta - jopa tässä asennossa.
 

                       khp08.jpg


Seuraavissa kuvissa näkyy kuinka vartalo tarvitsee yhä vähemmän tukea alustasta, kun sisäisten rakenteiden painonkannattelukyky kehittyy.

                       khp09.jpg

                       khp10.jpg

                       khp11.jpg

                       khp12.jpg


Tämä on jatkuva dynaaminen prosessi, joka tietyn kulminaatiopisteen saavutettuaan mahdollistaa lapsen kävelyn, juoksemisen ja hyppimisen. Jatkuvaa kehitystä liikkeenhallinnassa voi tulla koko elämän ajan ja tätä prosessia kutsutaan yleensä uusien taitojen oppimiseksi.

Kompressionaalisesta heikkoudesta kärsivillä lapsilla on lisääntyviä ongelmia jokaisen painonkannatusvaiheen myötä.

Tämä sisäinen heikkous voi tehdä jopa rinnan alueen painonkannattelun vatsamakuu-asennossa mahdottomaksi.

khp14.jpg

khp13.jpg

Tai istuma-asennossa

khp15.jpg

khp16.jpg

Tai suuremmissa haasteissa - kuten polviseisonnassa

khp17.jpg


Jos lapsi ei pysty edes ylläpitämään staattista asentoa johon hänet asetettu, niin asennon vaihtaminen toiseen oikeanlaisena dynaamisena liikeprosessina ei myöskään voi onnistua.

Mitä tapahtuu, jos yritämme laittaa kompressionaalisesta heikkoudesta kärsivän lapsen painonkannattelua vaativiin asentoihin? Vastaus tähän kysymykseen paljastaa ABR-terapian perusperiaatteet. Liikuntaelimistön ongelmista kärsivien lasten normaaliterapiaan liittyy aina jonkinlaisia painonkannatusharjoituksia. Lapsille yritetään "opettaa":

  • Kyljellään makaamista
  • Vatsallaan makaamista
  • Istumista
  • Päänkannattelua

Erityisesti GMFCS tasojen III, IV ja V lapsille nämä terapeuttiset pyrkimykset - huolimatta kaikesta lisämotivaatiosta, jota lapsille yritetään tarjota - antavat hyvin lyhytaikaisia tuloksia. Lapsi pysyy toivotussa asennossa muutaman sekunnin ja tämän jälkeen sisäinen heikkous ottaa vallan ja lapsi lyyhistyy jälleen.

Mitä on tapahtunut?

Terveellä henkilöllä suurin osa painonkannatuksesta on "lihaksista vapaata" toimintaa. Sen sijaan, että käyttäisimme lihaksiamme sellaiseen toimintaan kuin istuminen tai kyynärpäihimme nojaaminen, koko sisäelimiä ympäröivän viskeraalisen faskian yhdistetty nostovoima pystyy kannattelemaan kehoamme missä tahansa asennossa. Sisäisellä nesteiden ja kaasujen täyttämällä, kalvoista ja kudoksista muodostuvalla verkostolla on erittäin vahva hydrostaattinen voima. Tämän verkoston voima auttaa meitä painonkannattelussa, vapauttaen lihaksemme lihaskoordinaatiota vaativiin liikkeisiin.

Luurankolihakset ovat elimistölle hyvin "kalliita" rakenteita. Ne ovat hyvin erikoistunutta kudosta, jotka käyttävät paljon aineenvaihduntaenergiaa ja tuottavat yhtä paljon aineenvaihduntajätettä. Kehon täytyy löytää keino päästä eroon tästä jätteestä. Lihakset eivät ainoastaan väsy helposti, vaan kun niitä rasittaa liikaa, ne heikentyvät.

Kun jatkuvasti asetamme kompressionaalisesta heikkoudesta kärsivän lapsen painonkannattelua vaativiin asentoihin, pakotamme lihakset työhön, johon niitä ei ole tarkoitettu. Lihakset, jotka on alunperin suunniteltu dynaamiseen liikkeeseen, voivat kannatella lasta lyhyen ajan tietyssä asennossa, mutta väsyvät hyvin pian ja antavat periksi. Jos pakotamme lapsen ylläpitämään tiettyä asentoa (suom. Huom: esim. seisomatelineessä), jo ennestään lyhentyneiden lihasten laatu heikkenee yhä ja niistä tulee laadultaan enemmänkin jänteiden kaltaisia - ts. ne tulevat yhä spastisemmiksi.

ABR pyrkii auttamaan lapsia parantamalla kompressionaalista heikkoutta ja sen myötä painonkannattelua, joka on perusedellytys toiminnalliselle edistymiselle.

Alkuperäinen teksti englannin kielellä


Kompressionaalinen heikkous ja lihastoiminta >>>

Sivun alkuun